Heippis!

Ensimmäisen blogin kirjoitus alkoi nyt ja ihan hyvästäkin syystä: odotan meille vauvaa!

Olen 22-vuotias ja mieheni on minua vuotta vanhempi. Olemme oikeastaan heti suhteen alusta asti puhuneet perheenlisäyksestä. Viime kesänä olikin ihana kuulla mieheni suusta pyyntö jättää pillerit syömättä. Siitä lähtien on odotettu että oma kiertoni palaa normaaliksi sekä vain nautittu yhteisestä elämästä. <3

Ensin ajattelimme että antaa vauvan tulla silloin kun on tullakseen, mutta kärsimättömänä ihmisenä hermot meinasi mennä jo muutaman kuukauden jälkeen pillereiden lopetuksesta.. Mieheni on onneksi sen verran vahva luonteinen (ja ihana) että sai pidettyä minut kasassa eikä antanut lannistuksen vallata mieltä.
Elokuussa olin melko varma, että nyt on tärpännyt!! Menkat oli myöhässä muistaakseni 3-4 päivää. Alavatsaa nipisteli eri tavalla kuin ennen, väsytti aivan älyttömästi ja olo oli muutenkin tiineen oloinen. Taisin tehdä raskaustestejä 3kpl, kaikki negatiivisia. Pettymys oli suuri, varsinkin kun menkat alkoivat.

Mutta nyt tilanne on aivan toinen! Viime viikon lauantaina tein testin, ja ihan vain huvikseni(!). Ei mitään oireita, ei mitään tuntemuksia, ei mitään siihen viittaavaakaan --> heikko positiivinen viiva. Sen jälkeen teinkin joka päivä testin ja aina ruutuun ilmestyi heikko viiva. Tuntui siltä että onkohan tässä nyt raskaana vai ei.. Tosin eihän se testi näytä toista viivaa jos ei olisi raskaana. En vain uskonut että tämä todella voi tapahtua minulle, meille. Koko viikonloppu meni asiaa miettiessä. Nyt jos joku kysyisi mitä teimme mieheni kanssa viikonloppuna tai mistä juttelimme, vastaukset voisivat olla alkuun aika heikossa. Keskustelun aiheet taisivat eniten pyöriä raskauden ympärillä.. En muista.

Tiistai 8.10. Pakko ostaa vielä yksi testi, vain yksi. Luin netistä ja eri foorumeilta että varman tuloksen, jota ei sitten tarvitse arvuutella, antaa ClearBluen digitaali -testi. Mieheni oli töissä ja pääsi vasta viiden aikaan iltapäivällä. Alkuun ajattelin odottaa hänet, mutta uteliaisuus vei voiton. Se tunne, kun istut kylmällä WC:n lattialla (mieheni käänti lattialämmityksen pois, älä kysy miksi, en tiedä) ja näät testin näytölle ilmestyvän "Raskaana". Hiljaisuus, pitkä sellainen. Tai ainakin siltä se tuntui. Ja sen jälkeen ilo, kyyneleet, pelko ja onnellisuus. Kun viimein selvisin kylmältä vessan lattialta ylös olohuoneeseen, otin puhelimella kuvan testistä ja lähetin sen miehelleni tekstillä varustettuna: "Onnea tulevalle isille<3". Ihana vastaan otto oli myös puhelimen toisessa päässä. Mieheni työn puolesta en voi soitella hänelle kesken työpäivän, siksi viestin laittaminen oli helpompaa. Kun hain hänet töistä, ei pussailusta ja halailusta meinannut tulla loppua! 
Sinä iltana tunteet meni minulla ihan vuoristorataa. Välillä hypin riemusta ja välillä olin ihan hiljaa. Välillä nauroin, välillä keskustelimme vakavasti ja vähemmän vakavasti, välillä itkin. Tajusin miten suuri vastuu meille on tulossa: Meistä tulee vanhempia! Se tuntui ihanalta, mutta toisaalta se pelotti. Oikeastaan koko raskaus, sen ilon ja onnen ohella, jännittää ja pelottaa. Mitä kaikkea kehoni tulee kokemaan? No, sen näkee sitten.

Raskaus on vasta alussa, laskurin mukaan tänään rv 4+0 ja laskettu aika 19.6.2014. Kaikki on siis mahdollista. Toivo ja usko on kyllä korkealla, meillä molemmilla. En malttanut olla tänään menemättä opiskelupaikkani terveydenhoitajan juttusille. Kun ensimmäinen raskaus on kyseessä, kaikki on uutta ja outoa vaikka nettiä on tullut selailtuakin. Halusin vain mennä juttelemaan ammattitaitoiselle ihmiselle, ja täysin puolueettomalle sellaiselle, vaikka tiesin että on liian aikaista. Terkkarin täti oli kuitenkin mukava ja hetken keskustelun jälkeen hän antoi minulle äitiysneuvolan numeroita. Voin kuulemma soittaa sinne reilun viikon päästä. Jo pieni keskustelu helpotti jännitystä ja pelkoa. Lopuksi ennen kuin poistuin huoneesta, terkkari toivotti onnea tulevalle äidille. Äidille? Niin, sehän minusta tulee jos kaikki menee hyvin. Hänen sanansa tuntuivat hyvältä kuulla.

Ennen heikkoja viivoja testistä en oikeastaa tuntenut fyysisesti mitään kummallisempaa. Nyt kaikki on toisin. Huomaan kuullostelevani koko ajan omaa kehoani. Aamuisin on etova olo, päänsärky ajoittain ja rinnat arat. Väsymys ja uupumus on myös suurta. Tiedä sitten, onko nämä tuntemukset tosia vai mielikuvitukseni tuotosta. Eipä sillä ole oikeastaan väliä.

Olen raskaana, odotan meille vauvaa ja MEISTÄ tulee vanhemmat! <3